Dopamiini aikaansaa kivun ja nautinnon


Dopamiini on aivojen tuottama välittäjäaine, joka säätelee mielihyvää ja palkitsevuuden tunteita. Dopamiini vaikuttaa erilaisten tunteiden ja kivun kokemiseen. Dopamiini on siten merkittävä käyttäytymisen säätelijä ja ohjaaja.

Ihminen hakeutuu luonnostaan toimintaan, joka koetaan tyydytystä tuottavana ja miellyttävänä. Tällainen toiminta vapauttaa aivoissa dopamiinia. Dopamiini on samoin mukana prosesseissa, jotka tuntuvat epämiellyttäviltä tai kivuliailta. Näin dopamiini ohjaa meitä pois itsellemme haitallisesta toiminnasta, kohti onnellisuutta ja merkityksellistä elämää.

Palkitsevuusominaisuutensa vuoksi ihmisen motivaatio on suorassa kytköksessä dopamiiniratojen toimintaan. Motivoidumme tekemään asioita, jotka tuntuvat meistä hyviltä. Mielihyväkokemus on liikkeellepaneva voima. Dopamiinia tarvitaan myös siihen, että ihminen pystyy viemään tehtävänsä loppuun asti eli toiminaan tavoitteellisesti ja järjestelmällisesti eri asioiden parissa. Esimerkiksi palkitsevana ja motivoivana pidetty työ on sellaista, että sitä tehdessä dopamiinitasot pysyvät riittävät korkeina. Mielihyvän kokemus tekee työstä merkityksellistä.

Dopamiinin vaikutukset ovat valtavia

Eri ihmiset ovat erilaisia sen suhteen, miten voimakasta stimulaatiota tarvitsevat palkitsevuuden kokemuksen syntyyn: toiset tarvitsevat laskuvarjohyppyjä ja maailmanmatkoja, siinä missä toisille päivän askareiden suorittaminen ja kauniin maiseman ihailu ikkunasta riittävät palkitsemaan.

Liikunta ja liike ovat yhteydessä dopamiinintuotantoon. Säännöllinen liikunta pitää dopamiinitasot riittävän korkeina. Liikunnan hyvää oloa tuottava vaikutus perustuukin dopamiiniratojen toimintaan sekä endorfiinien tuotantoon.

Vaikka dopamiinia pidetään jonkinlaisena onnellisuushormonina, liiallinen dopamiinin määrä aivoissa ei ole kuitenkaan hyväksi, sillä se voi johtaa psykooseihin ja harhoihin. Normaalia suuremmat dopamiinimäärät onkin liitetty skitsofreniaan sairastuvuuteen. Liian alhaiset dopamiinimäärät taas voivat johtaa Parkinsonin tautiin. Myös tarkkaavaisuushäiriöt ADHD ja ADD ovat merkkejä puutteista dopamiiniratojen toiminnassa. Sairaustiloissa dopamiinitasoja voidaan säädellä lääkityksellä.

Mistä sitä sitten saa?

Dopamiinin tuotannon manipulointi esimerkiksi huumausaineita käyttämällä vahvistaa yksilön mielihyvätuntemuksia. Ongelmia kuitenkin syntyy, kun aivot tottuvat keinotekoiseen mielihyvään: Päihteen käytön loppuessa ja dopamiinitasojen laskiessa yksilö kokeekin vieroitusoireita tuntien olonsa surkeaksi ja kipeäksi. Huumeidenkäyttäjillä mielihyvän kokeminen tavallisista asioista, jotka aiemmin ovat tuntuneet mukavilta, saattaa käytön myötä häiriintyä. Aivot tottuvat mielihyvään ja kaipaavat yhä voimakkaampaa stimulaatiota samantasoisen hyvän olon kokemuksen saavuttamiseksi. Aivokemian palautuminen normaalille tasolle huumeiden käytön loputtua voi viedä pitkiäkin aikoja.

Dopamiinitasoja voidaan nostaa luonnollisesti hakeutumalla sellaisen tekemisen ja toiminnan pariin, joista henkilö kokee saavansa mielihyvää ja tyydytystä. Myös ruokavalion laatu vaikuttaa osaltaan dopamiinitasoihin. Terveellinen ja mahdollisimman luonnollinen, paljon kasviksia, hedelmiä sekä täysjyvätuotteita sisältävä ruoka vaikuttaa myönteisesti dopamiiniratojen toimintaan.

Sosiaalinen kanssakäyminen itselle tärkeiden ihmisten kanssa kohentaa dopamiinitasoja, samoin fyysinen läheisyys ja seksuaalisuus. Ylipäätään voidaankin sanoa, että dopamiini ohjaa elämää ylläpitävien toimintojen pariin. Dopamiini on läsnä niin syödessä, juodessa kuin liikkuessa ja lempiessäkin.